Sellaista olen kuullut niiltä jo työelämässä olevilta ja useampi vuosi sitten opintonsa päättäneiltä. Sehän on toki totta, että aika kultaa muistot. Ehkä sitä sitten joskus tulevaisuudessa itsekin haikailee takaisin tähän tilanteeseen. Mutta juuri nyt, en näe tässä kyllä mitään kadehtimisen arvoista.
Joululoman jälkeen koulua on käyty nyt kolme päivää. Kyllä, kolme päiväisiä viikkoja ja lyhyitä päiviä. Onhan se erilaista kuin kasista neljään työpäivät. Näiden kolmen päivän aikana on alkanut neljä uutta kurssia, joista tietenkin jokaisella on omat tehtävänsä. Näiden kolmen päivän aikana olen tuntenut hukkuvani palautuspäivämääriin.
Näin opiskelijana olen jo nyt alkanut miettiä, että mistähän sitä saisi kesätöitä. Niin sille kadehdittavan pitkälle kesälomalle, jollaista ei työssäkäyvillä ole. Vaan kun ei sitä ole meilläkään. Tässä koulutehtävien ohella pitäisi jollakin ajalla muistaa katsella työpaikkoja ja lähettää onnistuneita hakemuksia, että voisi sitten kesälläkin tehdä jotain hyödyllistä.
Työttömänä ollessa sain järjettömän paljon enemmän rahaa kuin nyt opiskelijana. En tiedä miksi hyvää palkkaa saava työihminen haluaisi palata opintotuen pariin. Varmaan pitäisi tehdä töitä myös opintojen ohessa, että jotenkin voisi elättää itsensä. Vaan kenellä siihen riittää energiaa sen jälkeen, kun on ensin käynyt koulussa ja sitten viettänyt useamman tunnin kotitehtäviä tehden.
Rakkaat opiskeluelämän ohittaneet ja työelämään päässeet ihmiset, jos olette oikealla alalla ja tykkäätte työstänne, älkää turhaan unelmoiko opiskeluelämän iloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti