Kaikkea tätä on elämä

Palasimme lauantaina, silloin vielä lämpimään, mutta nyt jo kovin viileään ja syksyiseen suomeen. Kerralla, rytinällä, palasin takaisin kaikkeen siihen mitä on oikeasti elämä. Olihan se kai koko kesän vähän niin kuin katkolla. Nyt on taas koulua, ihmisiä ja ennen kaikkea niitä vaanivia deadlineja.

Kahden viikon poissaolon jälkeen kaupungissa odotti ovella järjetön lehtikasa. Jääkaapissa käyneen perunasalaatin haju ja takaseinään kiinni jäätynyt kurkku. Pöydillä sipsipusseja, karkkipussi ja pieni minttuviinapullo. 

Tuntuu sekavalta, olla taas tässä. Kaiken tämän keskellä. Enkä minä ehtinyt edes tästä reissusta toipumaan, kun joku jo intoili siitä reilun kuukauden päästä koittavasta seuraavasta matkasta. Niin kovin liikkuvaista on elämä.