Minulla on sisäänrakennettu tarve olla aina ajoissa ja pysyä aikataulussa. Koulujuttujen deadlinet on pyhiä ja lisäajan pyytäminen tehtävien tekemiseen on jonkinlaista utopiaa. Ja sitten minä lähdin kesken kouluviikon ulkomaille. En ollut paikalla silloin kun oli deadlinet. Jouduin jättämään tehtävien palautukset reissun jälkeiseen elämään. Eikä maailma edes kaatunut. Tai pysähtynyt. Tai loppunut. Ja tehtävätkin on nyt sitten tehty.
Tiedän, että pitäisi osata hieman hellittää. Että ei ne deadlinet ole oikeasti niin kiveen hakattuja, että ei kukaan opettaja oikeasti halua että niitä tehtäviä tehdään oman jaksamisen äärirajoilla. Mutta miten vaikeaa se voi olla myöntää, että ei ehkä pystykään määräajassa tekemään kaikkea, että resurssit ei vain riitä. Pitäisihän niiden nyt riittää, riittäähän ne kaikilla muillakin (ei muuten edes riitä, kaikilla muillakaan).
Muistaisinkohan minä tästä eteenpäin, että jos tuntee hukkuvansa, niin silloin pitää uskaltaa pyytää lisäaikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti