Olen viikonlopun ajan ollut maalauskuplassa, kontannut polveni mustelmille, teipannut lukemattoman monta jalkalistaa oranssilla teipillä. Ja minä mietin, että tässä elän unelma elämää. Sellaista, josta joskus ihan varmasti haaveilin. Remontoin jonkun kanssa asuntoa, saan päättää seinään tummanvioletin värin. Enkä silti tiedä, osaanko edes olla siinä hetkessä onnellinen.
Sellainen on ihmismieli, aina vain jotain vailla. Voisinko tyyntyä, voisinko tähän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti