Mietin miksi elämä tuntuu siltä kuin se tuntuu. Miksi se on jotenkin vääränlaista, aivan kuin siitä puuttuisi pointti. Välillä en tiedä miksi herään aamulla, miksi menen kouluun, miksi suoritan älyttömiä kursseja. Ihmettelen miten voi olla taas ilta ja aika mennä nukkumaan, kun ihan vastahan oli aamu ja nousin ylös. Päivät vain katoavat, viikot katoavat, kokonainen elämä vain katoaa. Enkä minä tiedä, että muistanko elää.
Miksi elämä tuntuu tältä? Miksi jaksan välittää niin paljon siitä, että miltä se tuntuu? Eikö se ole kuitenkin vain loppujen lopuksi elämää, joka koostuu illoista ja aamuista. Koostuu niistä hetkistä, joina minä mietin, että tässäkö se nyt sitten on.
Millaista mahtaisi olla elämä, jos ei turhaan kyseenalaistaisi kaikkea sitä mikä on elämää. Jos sitä ihan vain eläisi. Mutta minä en ole tainnut koskaan osata, ihan vain elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti