Ulkona on hurjasti aurinkoa ja lämpöä. Toisaalta siitä tulee hyvä mieli ja toisaalta se edelleen ahdistaa, sillä samalla kavalalla tavalla kuin aina. Pitäisi olla koko hereillä olo aikansa ja enemmänkin siellä ulkona, koska on niin kaunis sää. Sen verran vanhaksi olen sentään jo tullut, että olin tänä aamuna jo ennen puoli kahdeksaa aamupalapöydässä. Vaikka sitä ei osattukaan odottaa.
On paljon aurinkoa ja hyvää säätä. On paljon erilaisia koulujuttuja, jotka pitäisi vielä saada pakettiin ennen rikollisen pitkää kesälomaa.
Näissä menneissä päivissä on ollut paljon kaikenlaista, mutta ehkä eniten sellaista jonkinlaista tasapainoisuutta. Ettei mieli enää heittele laidasta laitaan ja sinne tänne. Ettei enää ainoat ajatukset ole pelkoa ja ahdistusta. Hiljaa on mieleni eheytynyt ja oikeastaan olen antanut asioiden vain olla.
Siitä se taas ja pian on kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti