tiistai 6. elokuuta 2019

Olen pelännyt elämää

Minä valitsin viettää päiväni niin sanotusti yksin, nyt jo kaduttaa. 
Aamu alkoi harmaassa sateisessa sumussa, nyt ulkona paistaa aurinko.
Voisiko se kertoa siitä, että mieleni harmaus voisi myös väistyä taas hetkeksi?
En oikein tiedä, mikä on viime aikaisten olotilojen ja ajatusten tarkoitus, mitä elämä yrittää minulle kertoa.
Mutta toivoisin, että pikkuhiljaa se kaikki voisi taas tyyntyä.


Miten rikkinäinen voikaan ihminen olla ja miten pelottavaa se on näyttää toiselle.
Ehkä se on osaltaan tämän kaiken tarkoitus, että on osattava olla heikko myös sen toisen edessä. 
Aina ei kaikkia heikkouksiaan voi piilottaa hymyn taakse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti