Ulkona humisee syksy,
ihan niin kuin aina ennenkin kaikkina niinä elokuisina aamuina,
joina olen kävellyt pitkin tuttua tietä odottamaan koulukyytiä.
Sellaiset asiat harvoin muuttuvat,
ne ovat ja pysyvät,
palauttavat takaisin jonnekin niihin olleisiin hetkiin.
Enkä minä oikeastaan haluaisi kaivata menneeseen tai pelätä tulevaa,
mutta niin olennaisia osia ne ovat,
etten tiedä olenko edes muuta kuin kaipausta ja pelkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti