Syntymäpäiväni tuli ja meni. Yksi vuosi enemmän ja aivan samat ongelmat. Ei helpota vuoden vaihtuminen, syksyn saapuminen eikä vuosien lisääntyminen. Uudet alut taitavat olla vain taikauskoista legendaa.
Enkä pääse yli siitä ajatuksesta, että olen kaksikymmentä ja kuusi vuotiaaksi vielä aivan liian kesken. Miksi en pääse siitä eroon, miksi? Miten voin olla tyytyväinen ja elämässäni onnellinen, jos koko ajan luulen olevani jotenkin vääränlainen. Miten kasvaa tästä ajatukseta yli?
Hmm, lähtisin ensiksi pohtimaan sitä, että millä tavalla olet mielestäsi kesken? Mikä sinussa on 'väärää' ja millainen sitten tulisi olla?
VastaaPoistaOnko vika oikeasti sinussa ja ominaisuuksissasi, ja jos on, mihin suuntaan kasvaa (sellaista 'väärää' ei ihmisessä voi olla, etteikö siitä voisi kasvaa pois ja pyrkiä kehittymään)? Oletko sitten tyytyväinen, vai, onko vika sittenkin siinä itse olossa ja niissä itsekriittisissä ajatuksissasi? Niistä on vaikea päästä eroon ja tyytyväiseksi tuskin tulee yhdessä yössä, mutta oma neuvoni olisi, että ota rauhallisesti ja ole itsellesi kunnon ystävä. Jos tulee sellainen olo, että sinussa on nyt jotain väärää, niin mieti noita ajatuksia hetken aikaa ihan objektiivisesti kolmannesta persoonasta. Ajattelisitko jostain muusta ihmisestä, että se on huono/vääränlainen niissä tilanteissa kuin ajattelet noin itsestäsi? Tuskinpa. Miksi siis ajattelet niin itsestäsi? Ehdotan myös olemista enemmänkin omien tunteidensa tarkkailijana, kuin kokijana. "Okei, nyt ajattelen taas ikäviä ajatuksia, mutta se ei tarkoita että ne ois totta. Ei pidä antaa otetta näille tunteille, ne katoaa parhaiten sillä, että antaa niiden tulla ja mennä, laantua itsestään".
Näitä juttuja olen itse kelaillut ja saanut niillä ratkottua itsetunto-ongelmia. Toivottavasti niistä on jotain apua sullekin tai edes hyvää mieltä :-)
Kiitos paljon pitkästä kommentista, jossa on paljon ajateltavaa! :)
Poista