Onko kaikki kirjoittamisen vähäinenkin into ja luovuus tullut käytettyä opinnäytetyön parissa pakertamiseen? Siihen olen nimittäin kesän aikana kirjoittanut sanan jos toisenkin. Sinne olen ammentanut kaiken luovuuteni, epäluovuuteni, innokkuuteni ja inspiraationi. Toisaalta hyvä niin. Siihenhän minä suunnittelinkin kesääni käyttäväni. Olen siis onnistunut.
Tämä kesä on ollut kuuma. Välillä luulin, että aivoni sulavat. Että itsekin sulan. Jälkeeni jää vain epämääräinen kasa verkkokauppoihin liittyviä sanoja, joita aivoni ovat pullollaan. En sulanut, eikä aivonikaan tainneet. Mutta vielä jostain pitäisi löytää lisää intoa ja inspiraatiota kirjoittaa sanoja verkkokaupoista.
Poikaystävä lomailee elokuussa. Itsestäni en tiedä. Osittain varmasti joo, mutta voisinko tosiaan olla ihan kokonaisen kuukauden niin, että en soisi ajatustakaan opinnäytetyölle. Oli miten oli, mutta se raja täytyy kuitenkin osata vetää. Jos päätän olla lomalla, niin sitten olen enkä stressaa kirjoittamattomista sanoista. Silloin täytyy osata olla täysin irti velvollisuuksista.
Tänä kesänä olen seurannut pienen kummipojan kasvua. Pienen ihmisen iloa elämän yksinkertaisista asioista. Ja ensi kuussa hänkin täyttää jo vuoden. Miten voi olla, vastahan hän saapui.
Haluaisin olla tuottoisampi, kaikessa runollisuudessani. Kirjoittaa sanoja enemmänkin. Viime aikoina olen ehkä kirjoittanut enemmän Instagramissa. Sitä alkaa pohtia, että onko blogin aika ohi? Vai pitäisikö muuttaa painopistettä muunlaisiin teksteihin. Kantaakaan en uskalla oikein mihinkään ottaa, kun ei koskaan tiedä mitä siitä seuraa.
Tämä on sekavaa tajunnanvirtaa, sanoja sanojen perään. Ja jonkinlainen muisto siitä, mitä oli tänä kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti