Olen varmasti useita kertoja elämässäni kuvannut luonnettani sanalla ujo, koska niin se tuntuu olevan kaikista helpoin ymmärtää. Ei se silti oikeastaan ole ujoutta, vaan herkkyyttä.
En nauti tilanteista, joissa olen täysin vieraiden ihmisten ympäröimänä. Se ei kuitenkaan johdu siitä ettenkö uskaltaisi jutella tuntemattomille, enemmänkin se vain aiheuttaa minussa suurta ylivirittyneisyyttä. Täytyy olla niin kovin skarppina ja jaksaa rupatella tyhjänpäiväisiä. En varsinaisesti ole mikään small talk fani.
Itse asiassa en osaa kuvitella millaista olisi olla ujo. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja tutustuttuani nautin ihmisten seurasta. Voin olla ylpeä siitä, että olen löytänyt itseni pop dancen alkeiskurssilta eturivistä vailla pienintäkään tietoa oikeista askelista. Tai siitä, että tällä hetkellä löydän itseni kerran viikossa improkurssilta. Minulla on rohkeus lähteä kokeilemaan uusia asioita, yksin. Pelottaa ja väsyttäähän se, mutta jos en koskaan haastaisi itseäni niin kuka sen sitten tekisi.
Se ei olekaan minussa asuva ujous, vaan minussa oleva herkkyys joka tekee minusta juuri tällaisen. Ja sitä herkkyyttä minä haluan itsessäni suojella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti