Olen oppinut, että en ole kovin hyvä muutoksissa.
Olen oppinut myös, että elämässä ei mikään ole niin varmaa kuin muutos.
Sitä miten tällaisen yhdistelmän kanssa eletään en tiedä.
En enää odota tulevani valmiiksi,
tai tietäväni yhtäkkisen maagisesti että kuka oikein olen.
Se on elämän pituinen prosessi,
ja aina voi oppia itsestään lisää.
Yritän opetella elämään hetkessä,
että tässä ja nyt olisi ainut hetki jolla on väliä.
Tulevasta ei tiedä
ja menneessä roikkuminen tekee olon niin pohjattoman melankoliseksi.
Haluaisin ajatella, että joulu olisi juuri oikeanlainen,
siinä hetkessä ja niiden ihmisten seurassa.
Että joulun tekisi tunnelma ja ihmiset,
eikä se että asiat ovat juuri niin kuin ne ovat aina olleet.
Ja että voisin hyväksyä myös sen,
vaikka joulu tuntuisikin myös vähän pahalle.
Koska muutokset ja asioiden erilaisuus,
niiden kanssa minä en oikein tule toimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti