Näin viime yönä unta, että olin tappanut erään miehen.
Nyt mietin, voiko monen kuukauden hiljaisuuden jälkeen palata kirjoittamaan tuollaisilla sanoilla.
Elämä on juossut eteenpäin,
ja minä raahautunut sen mukana,
kompastellen hurjassa vauhdissa.
Olen ikävöinyt kirjoittamista,
miettinyt miksi en tee sitä enemmän.
Juoksisivatpa sanat minusta ulos yhtä hurjaa vauhtia
kuin mitä elämä kiitää eteenpäin.
Silloin olisi helppo kirjoittaa,
vaikkakin ehkä kompastellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti