En aina tiedä onko syksy vai kevät.
Välillä maaliskuu saattaa tuntua aivan marraskuulle.
Joskus keväällä ihmettelin kaupassa miksi pääsiäismunia myydään syksyllä.
Minun elämääni on tullut työ.
Työkokeiluni kirjastolla jatkui puolen vuoden työllistymisjaksolla.
En enää olekaan ihan niin vapaa, kuin vaikka opparia kirjoittaessa.
Eniten työ rokottaa siskonlasten kanssa vietettyä aikaa.
Kun tein opparia, pystyin käymään viikoittain.
Nykyään tekee pahaa, kun väli voi venähtää pariin viikkoon.
Tiedän olevani onnekas, että pystyn olemaan näinkin paljon läsnä.
Tänään kuitenkin olin useamman tunnin tätittämässä,
ja sydämeni sulaa.
Ehkä tämä on asia, jolle täytyy kaiken keskellä tehdä enemmän aikaa,
koska se tuntuu äärimmäisen tärkeälle.
Haluan muistaa kaiken kiireen keskellä käyttää aikaani sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat ihan oikeasti aidosti todella tärkeille.
Niiden pienten ihmisten näkeminen todellakin on sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti