Miten hauras onni onkaan

Viimeiset kaksi päivää olen seilannut syvissä vesissä, ymmärtänyt miten hauras on onni. Miten ei pitäisi rakentaa elämäänsä sellaisen varaan, jota ei itse pysty ohjailemaan. Ymmärtänyt, että oikeastaan en haluaisi tarvita näin paljoa. Pitäisi tarvita vähemmän, niin paljon vähemmän.

Ahdistus on sellainen, että se tulee aaltoina. Tällä kertaa se tuli pahempana kuin aikoihin, meinasi oikeasti hukuttaa pienen ihmisen alleen. Mutta niin se vain tämäkin aalto on selätetty, löydetty sisältä tasapainoa ja toivoa huomisesta. 

Se on suorastaan pelottava ajatus miten vähän minulle jäisi, tuskin mitään olisi onnesta jäljellä. Mielestäni sitä pitäisi jäädä enemmän, huomattavasti enemmän. Ettei tarvitsisi pelätä hukkuvansa.

Minä valitsin sinut

Minkä verran toista voi omistaa? 
Kenellä on oikeus kertoa mitä saa tehdä ja mitä ei? 

Kukaan kun ei ole kenenkään oma. Täytyy valita joka päivä uudelleen, että otan sinut. Että haluan jaksaa, että haluan pysyä tässä.

Haluan minä, vaikka juuri nyt se pelottaakin. 

Huoleton lauantai

Sanovat sitä vapuksi, kyselevät kuinka aion sen viettää. 
Minä kutsun sitä tavalliseksi päiväksi, muiden tavallisten päivien seassa, enkä tiedä miksi sitä pitäisi sen kummemmin viettää.

Sellaisia me olemme, tahdomme juhlaa arjen keskelle. 
Mutta voihan sitä juhlia ihan tavallisena lauantaina, ilman että viettää vappua tai juhannusta. 



Vappusimaa voin vähän ottaa ja munkkeja. 

Looginen sydän, absurdi elämä

Ei pitäisi vieroksua irrallisuutta, 
tämän kaiken ja koko maailman absurdiutta.

Kenen pitäisi nähdä ja tarttua kiinni,

kenellä pitäisi olla ne kaikennäkevät silmät?

Maailma katsoo, 

minä en.

Väristyksinä ihollani, sinä

Tähän aikaan vuodesta vihaan eniten vastatuulta, 

odotan innolla nahkatakki aikaa, 

rakastan kun luonto alkaa herätä ja vihertää.

Viime yönä havahduin suudelmiin, 

kauniisiin sanoihin,

onnen tunteeseen kun toinen oli siinä.

Liian harvoin on vieressä viime aikoina ollut ketään,

mutta ehkä se loppuviikosta jo helpottaa.

tirattloP

Olen toistellut sanaa polttarit mielessäni, googlettanut sitä, pyöritellyt sitä, käännellyt ja väännellyt, hämmentynyt siitä, ilahtunut siitä. 
Ihan kohta minäkin saan osallistua elämäni ensimmäisiin polttareihin. Hyvä, että ensin jonkun muun eikä suoraan niihin omiin.

Tähän kevääseen ja kesään mahtuu paljon uusia tuulia. Innolla odotan niitä ja niistä aiheutuvia seurauksia.

Ikuisen onnen metsästäjät

On olemassa sellaisia parisuhteita, joissa ihmisen ei ole hyvä olla. Voi olla väkivaltaa, alkoholiongelmia, tai muita syitä joiden takia ei suhteeseen pidä jäädä. Kenenkään ei tarvitse parisuhteessaan tuntea jäävänsä vaille jotakin, tai olevansa ikuinen kakkonen.

Ja sitten on suhteita, joissa ongelmat ovat ratkaistavan kokoisia. Voi olla erilaiset luonteet, erilaisia näkemyksiä, joskus liian tavallisen ja arkisen tuntuista. Kuitenkin asioista voi jutella, tehdä kompromisseja ja löytää uudelleen rakastumisen tunteen.

En tiedä kenellä on oikeus määritellä se, milloin ero on oikein ja milloin väärin. Eihän kukaan toinen voi täysin muiden suhteista tietää. Ei ongelmien määrästä tai laadusta. Siitä miten kovasti niitä on yritetty korjata ja ymmärtää toista. Silti mielestäni ihmiset eroavat nykyään aivan liian helposti, tai siltä se ainakin ulkoapäin katsottuna helposti näyttää.

Ennen ei erottu vaikka olisi ollut mikä, koska se oli häpeällistä. Nykyään erotaan ensimmäisen pienen vastoinkäymisen tultua suhteeseen ja etsitään uutta alkuhuumaa. Luetaan elämäntaito-opuksia. Mietitään miltä minusta nyt tuntuu ja miten minun elämäni tästä kaikesta kärsii.

Missä on nyky-ajan me? Missä on tahto pysyä yhdessä? Missä on ajatus avioliiton pyhyydestä, lupauksesta pysyä yhdessä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä? Ei pidä jäädä suhteeseen, joka tekee onnettomaksi. Mutta mistä tietää mitä on todellinen onni, jos ei koskaan elä sellaisia hetkiä kun kaikki ei olekaan niin kovin hyvin?

Jos etsii ikuista onnea, eikä löydä sitä tästä hetkestä ja omasta elämästään, vaan odottaa löytävänsä sen toisesta ihmisestä ja parisuhteesta, saa etsiä aika kauan.