En muista milloin viimeksi olisin odottanut joulua, niin kuin tänä vuonna pitkästä aikaa tunnun tekevän. Kaksi, tai ehkä jopa kolme, viimeistä vuotta ovat menneet joulun osalta aika surkeissa tunnelmissa. Ei sillä etteikö ne olisi olleet ihania jouluja, joissa ne kaikkein läheisimmät ja tärkeimmät ovat olleet läsnä. Mutta toissa jouluna pelkäsin kuolevani ja viime jouluna ihan vain olin hukkunut jonnekin kyynelten maailmaan.
Tänä jouluna toivoisin kuitenkin olevani aidosti onnellinen ja olon olevan kevyt. Että olisi helppo hengittää ja helppo ihan vain nauttia olemassa olostaan.
Ei enää vain minun joulu, vaan meidän ensimmäinen yhteinen joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti