Olen se tyttö, jolla on aina kirja mukana repussaan.
Se tyttö, joka kantaa korvissaan Eiffel-tornin muotoista unelmaa.
Se tyttö, joka tuntee kaiken syvästi ja kysyy usein itseltään mikä on kaiken tämän tarkoitus.
Olen se tyttö, jonka soittolistalla soi herkkiä suomalaisia biisejä,
se tyttö joka ei ymmärrä miksi musiikkia täytyisi soittaa niin kovalla kuin mahdollista.
Se sellainen, joka väsyy helposti elämään vaikka ei mitään kovin suurta edes tapahtuisi.
Olen se tyttö, jonka sydämessä on yhä edelleen yksi iso kanin mentävä aukko.
Se tyttö, joka itkee nykyään turhankin helposti; elokuvissa, konserteissa, teatterissa, yksin sängyssä unta odottaessaan.
Sellainen tyttö, joka rakastaa enemmän kuin edes itse ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti