Se on sellaista tiettyä sisäistä rauhaa, että ei enää tarvitse koko ajan etsiä.
Että tuntee löytäneensä, ikään kuin tulleensa kotiin.
Siinä toisen kainalossa voi tuntea maailman suurinta onnea,
mahanpohjassa asti tuntuvaa kyyneliksi muodostuvaa onnea.
Kun huomaa miettivänsä, että kyllä minä lähtisin Ellie Gouldingin keikalle,
jos se toinen pyytäisi mukaansa,
vaikka sitten Suomen rajojen ulkopuolelle saakka.
Sinuun minä jään,
koska siinä minun on hyvä.
Mitään ei tarvitse enää etsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti