Olin yksin pimeydessä ja mietin, että mitä jos se toinen ei enää tulekaan minun luokseni.
Mitä jos se on löytänyt jonkun toisen paikan,
tai joutunut onnettomuuteen,
poissa.
Ja sitten kun se toinen taas on siinä, pitää kainalossa ja sanoo että rakas,
minä koitan vain muistaa olla kiitollinen.
Ehtiihän sitä nukkua myöhemminkin, levätä sitten toisella kertaa.
Pääasia, että se toinen on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti