Lähdin eilen ulos, jalkaan sujautin kumpparit, ne kun tuntuivat niin nopealle ja helpolle ratkaisulle. Suunnitelmissa oli vain roskien vienti ja pikainen lähikaupassa käynti. Ulko-ovella huomasin, että ulkonahan onkin ihan oikeasti talvi. Ja onhan se siellä ollutkin, jo useamman päivän, mutta viime päivinä ei juuri mikään ole pysynyt hatarassa päässäni kovinkaan kauaa tallessa.
En muista milloin viimeksi pääni olisi ollut yhtä vuotava seula, kuin mitä se nyt on tuntunut olevan. En tosin muista myöskään sitä milloin viimeksi minulla olisi ollut yhtä paljon kouluhommia ja lähestyviä deadlineja. Nyt tiedän miltä se tuntuu, kun stressi vie muistinkin mennessään.
Toistaiseksi olen onnistunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta kaikki sellainen pieni ja niin sanotusti ylimääräinen unohtuu samantien. Niin kuin se, että piti sopia serkun kanssa kahvitteluhetki. Viesti on vieläkin laittamatta ja päivä sopimatta. Tai se, että olen koko viikon haaveillut varaavani parturiajan. Tai se, että yhdelle serkulle en ole naputellut sähköpostia ikuisuuksiin.
Ehkä minusta kohta taas vapautuisi kapasiteettia muuhunkin kuin kouluhommien hoitamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti