Se oli sellainen itsenäisyyspäivä, kun suomesta tuli 100 vuotias. Ja minä yritin irrottaa itseäni omasta todellisuudestani. Yritin unohtaa ne kaikki takaraivossa jyskyttävät palautuspäivät ja ihan vain keskittyä tähän hetkeen.
Nähtiin ulkona luonnon muodostamia lumihiutaleketjuja, katseltiin koiran intoa lumihangessa, käytiin hakemassa joulukuusi. Katsottiin Tuntematonta sotilasta ja linnanjuhlia. Ulkona satoi lunta.
Jollainlailla minä toivoisin, että sitä osaisi suhteuttaa elämäänsä sotavuosien kurjuuteen. Ei silloin valitettu turhasta, osattiin olla pienestä kiitollisia. Minäkin toivoisin, että osaisin olla ihan vain kiitollinen. Elämästä, toisen olemassaolosta, siitä miten hyvä meidän täällä suomessa kuitenkin edelleen on elää.
Minä toivoisin, että 100 vuotias Suomi voisi opettaa meille kiitollisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti