Tänä vuonna päätin keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään ja kysyin itseltäni, että mitä minä haluaisin tänä päivänä tehdä. Suunnittelin ostavani vaahtokarkkeja, ehkä myös kukkia itselleni. Lopulta tosin päädyin ihan vain syömään ystävänpäivälahjaksi saatua suklaata ja käytin monta tuntia kynsien lakkaamiseen.
En oikeastaan tiennyt pitäisikö parisuhteessa odotella ystävänpäivämuistamisia vai ei. Ei meillä ole ollut tapana sen kummemmin sitä juhlia. Enkä usko, että pojilla on muutenkaan edes kouluaikoina ollut niin paljon tapana muistaa kavereitaan kyseisenä päivänä. Sitten tuli kuitenkin ystävänpäivätoivotus aamulla reissuun lähteneeltä mieheltä, hymyilytti.
Aamulla minä ehkä vähän surkuttelin tätä päivää ja sitä, että toinen on reissussa ja vietän ystävänpäivän yksin. Mutta toisaalta tämä oli ihan hyvä päivä ja kovin tärkeää olisi myös muistaa antaa aikaa ihan vain itselleen. Ostin myös perjantaille junaliput Helsinkiin ja siellä minä saan sitten viettää aikaa sen rakkaimman kanssa. Kun juhlapäiviä ei mielessään sido liikaa päivänumeroihin, voi ystävänpäivääkin ihan hyvin juhlia perjantai-iltana Helsingin sykkeessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti