Kun olin täyttänyt 20, ajattelin, että lakkaan laskemasta. Että olisin siitä eteenpäin aina vain 20 ja jotain vuotta vanha. Että mitä sitä turhaan enää laskemaan, iän lisääntymisen ajatteleminen aiheutti lähinnä ahdistusta.
Tänä vuonna ikäni on kuitenkin taas viidellä jaollinen ja sellaisten lukujen säännöllisyys saa mieleni tyyntymään. Tällä hetkellä on ihan ok olla 25, ja tulevat vuodet voin pysyä sen ikäisenä.
Tähän ikään mennessä olen taas yhtä mansikkakakkua rikkaampi ja omistan vihdoinkin kunnollisen paistinpannun. Ne on ne elämän pienet ilot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti