Kun nukut, mutta sitten kuitenkaan et.
Silmien takana vilisee kokonainen maailma, vieläkin sekavampi kuin se mitä päivisin todellisuudeksi kutsutaan.
Takerrun kiinni siihen ainoaan, joka tuntuu todelliselta.
En osaa sanoittaa sitä, miltä minusta tuntuu.
Takerrun kiinni hiljaisuuteen välissämme.
Ajattelen sinun olevan jossain etäällä, kilometrien päässä minusta.
Rikon hiljaisuuden, kysyn mitä mietit.
Kerrot sanoja huomisesta, ja minä toivon että se riittäisi minullekkin.
Että meillä olisi huominen ja se riittäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti