On kulunut päiviä viimeisestä tekstistä. Paljon sellaisia sumuisia päiviä, joissa alut ja loput sulautuvat vain yhdeksi massaksi. Päiviä, joita rytmittävät hyvä olo, huono olo, huonompi olo, huonoin olo. Sellaisia ne nyt vain ovat olleet, päivät.
Pikkuhiljaa, hitaasti, olen nostanut itseäni takaisin normaaliin. Tänään näen jo aika paljon valoa.
Olen myös kaiken tämän keskellä vieraillut Tampereella. Nukkunut hotellin valkeissa lakanoissa, nähnyt pupukahvilassa pupuvauvoja, uppoutunut Sademiehen maailmaan. Tampereella tuntui olevan vähemmän lunta, mutta silti shortseissa ulkoilevat ihmiset aiheuttivat hämmennystä. Ei siellä nyt sentään niin paljon enemmän kesä ollut kuin täällä.
Koitan palata lomalta takaisin kouluelämään. Koitan saada aivoni ymmärtämään, että olisi tehtäviä tehtävänä. Eilen saatiin tehtyä muuttoa loppuun ja tavarat paikoilleen. Kyllä tämä tästä hiljalleen alkaa näyttää ihan oikealle kodille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti