sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Olemmeko ikuisia

 Vesi tuntui iholla kuin linnunmaidolle. Minä seisoin järvessä pohkeitani myöten ja nauroin, kun sinä et uskaltanut laskeutua laiturilta järveen. Vesi oli tummaa, enkä kyennyt näkemään varpaitani. 

Saunassa viileys ympäröi hetken ennen kuin heitit ensimmäisen kauhallisen vettä sihisevälle kiukaalle. Mietin miten me oikein päädyimme siihen. Jollain tavalla sinä haluat, että olen osa elämääsi. Jollain kummallisella tavalla haluat olla kanssani ja ymmärtää.

Saunan jälkeen kuuntelimme hiljaisuutta, katselimme tyyntä järven pintaa. Minun oli siinä hyvä. Sinun kanssasi. Jollain lailla sinä olet enemmän, kuin kukaan koskaan. 

En tiedä olemmeko ikuisia, tai mikä on kaiken tämän tarkoitus. Mutta haluan olla tässä. Ja tähän minä jään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti