Olen nimennyt sen tunteen ahdistukseksi. Puhun siitä ahdistuksena, kuvailen sitä sellaisena.
Nyt en ole tosin hetkeen tavannut ahdistustani, olen saanut lähes viikon ajan herätä aamuihin ilman sitä. Täytynee kysyä seuraavan kerran kun tapaamme, että onko sillä muitakin muotoja tai tapoja, kuin vain olla ahdistus.
Tällä viikolla hiukseni saivat punaisen sävyn, jota auringon säteet osuessaan vahvistavat. Mietin opinnäytetyön aihetta ja melkein innostuin. Lopulliseen aiheeseen on tosin vielä matkaa.
Tänään ulkona paistaa aurinko ja ehkä pian saadaan lunta. Ahdistuksen tunne on opettanut nauttimaan hetkestä. Haluan nauttia erityisesti näistä päivistä, kun olo on seesteinen ja ihan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti