keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Joskus sitä kaikkein syvintä synkkää

Ahdistuksen eri tasot:

lievä - helppo huijata pois, ei aiheuta sen suurempia ongelmia
ei enää niin lievä - täytyy tietoisesti pysäyttää vyörymään lähdössä oleva lumipallo, tässä sen tosin pystyy vielä tekemään
hieman syvempi - ajatukset pyörivät ympyrää ja levottomuus kasvaa, seurauksena yleensä sumuinen olo päässä tai muu vaikeammin unohdettava oire
kaikkein syvintä synkkää - en tiedä olenko enää kuinka kauan elossa ja pelkään sekoavani

Joka ikisestä tasosta olen silti hengissä selvinnyt, enkä koskaan ole jäänyt jumiin ahdistuksen syövereihin ikuisiksi ajoiksi. 
Pitäisihän minun siis tulevaisuudessakin selvitä, vaikka joskus tuntuu etten tiedä kuinka monta kertaa enää jaksan itseni sieltä ylös nostaa. 



Silti olen selvinnyt, aina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti