Kohdata joka päivä se tosi asia, että ratkaisun avaimet omiin ongelmiin on kuitenkin aina omissa käsissä.
Tunnen toistavani päivästä toiseen samoja virheitä.
Tiedän, että pitäisi avata suunsa useammin. Uskaltaa sanoittaa rohkeammin kaikkea sitä, mitä on mielenpäällä.
Ja joka päivä valitsen silti hiljaisuuden.
Miksi?
Miksi minä valitsen olla hiljaa ja voida huonosti?
Miksi minä en saa suutani auki ja löydä oikeita sanoja?
Ei ihmekään, että on palan tunne kurkussa. Niin paljon minä olen elämäni aikana niellyt sanoja, jotka olisi pitänyt ääneen sanoa.
Sanotaan, että ilman kipua ei tapahdu kasvua. Toivottavasti tämä on merkki siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti