Jonka jälkeen halusin heti korjata itselleni tämän vääränlaisen ajatusmallin.
Koska olenhan minä jo nyt vaikka mitä, eikä minun tarvitse tulla enää yhtään sen enempää miksikään ollakseni arvokas.
Olen ylioppilas, media-assistentti, aika lähellä valmis medianomi. Tällä hetkellä sisällöntuotannon maailmaan tutustuva harjoittelija. Vaikka en tykkääkään arvottaa olemistani sen mukaan, mitä olen työ- tai opiskelumaailmassa saavuttanut, niin kyllähän minä noitakin asioita olen.
Olen ollut nyt harjoittelussa kaksi viikkoa ja se on aiheuttanut aivan valtavan itsereflektoinnin ryöpyn. En ole edelleenkään löytänyt sellaista loputonta intohimoa tätä alaa kohtaan. Ihan parhaita on ne hetket, kun sitä oikein syttyy toteuttamaan omia visioitaan ja lopputuloskin on loistava.
Tiedän, kaksi viikkoa on vielä aika vähän, eikä sen perusteella voi tehdä sen suurempia johtopäätöksiä oikein minkään suhteen. En silti ole tänä aikana kokenut sellaisia suuria intohimon tunteita. Enemmänkin kaikki on ollut aika tahmaista ja välillä en tiedä miten tätä tietä on tarkoitus kulkea eteenpäin.
Tavallaan pelottaa se, että jos nyt valmistun, mutta en sitten kuitenkaan löydä paikkaani työelämästä tällä alalla. Kuinka paljon se tulee vaatimaan rohkeutta ja voimaa seurata omaa tietänsä ja esimerkiksi lähteä opiskelemaan vielä jotakin aivan muuta. Toisinaan toivoisin, että työlläni ei olisi mitään tekemistä luovuuden kanssa. Toisaalta taas en edelleenkään tiedä mitä muutakaan tekisin.
Toivottavasti tämä kesä tulee antamaan myös vastauksia näihin kaikkiin herättämiinsä kysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti