Pehmeitä kohtia

Minussa on niin pehmeitä kohtia,

että tikarin lailla lävistävät sanat ja katseet.

Niin harvaa kudokseni,

että sen väleihin jää,

ehkä ajattelemattomuuksissa lausutut,

ikävät sanat.

Niin pehmeitä kohtia,

niin harvaa kudosta,

olematon suojamuuri.

Sanat menevät syvälle, 

kiemurtelevat lihasteni muistiin,

painuvat jonnekin loputtomaan pohjaan saakka.

Minä kyllä muistan, 

vaikka sinä ehkä enää et.