Pimeys peittää maan

Pimeys peitti koko mielen,

vei hetkeksi synkkiin syviin vesiin.

Uskoinko koko ajan jollain tavalla selviäväni,

ehkä en.

Sitä tunsi sukeltavansa niin syvään,

niin loputtoman syvään,

kohti kaukana olevaa pohjaa.

Nyt hiljalleen,

tunnen taas kelluvani.

Näen ihan varmasti selviäväni,

tiedän hyvien hetkien lisääntyvän.

Nyt marraskuussa pimeys peittää maan,
mutta mieltäni enää ei.