2010-2020

Kymmenen vuotta, kuinka paljon siihen voikaan mahtua elämää.

2010: Ensimmäinen reissu Helsinkiin ilman vanhempia. Lähdettiin yhdessä parhaan ystävän kanssa valloittamaan maailmaa, ja katsomaan miltä näyttää livenä Tokio Hotel. Kesällä ukin hautajaiset. Syksyllä meidän toisen kanin. Elämä tuntui ottavan pois kaiken ja syksyn pimeys konkretisoitui uudella tavalla.

2011: Prinsessapäivä vanhojen tanssien muodossa. Eeppiset ja ikimuistoiset vanhojen jatkot. Niistä riitti pitkäksi aikaa jos jonkinlaista säpinää. Kesällä Linkin Park Kaisaniemessä. Syksyllä autokoulun teoria- ja ajotunnit. En tiedä muistettiinko olla juurikaan koulussa paikalla syksyn aikana, mutta ainakin saatiin opettajilta paljon anteeksi. Lisäksi angiina ja antibioottikuuri juuri viikkoa ennen syksyn yo-kirjoituksia.

2012: Heti vuoden alkuun inssi ja ajokortti taskuun. Penkkarit, abiristeily, lukuloma, kirjoitukset, yo-juhlat. 12 vuoden koulutaipale päättyi, eikä kukaan enää ollut kertomassa mihin suuntaan kulkea. Syksyllä päädyin Joutsenon opistoon suorittamaan avoimen yliopiston kursseja. Jouluun mennessä tosin palauduin jo takaisin kotiin.

2013: Työkokeilu kirjastolla. Yhteishaussa hain opiskelemaan media-assistentiksi, medianomiksi ja merkonomiksi. Olin jo mielessäni aloittamassa merkonomiksi opiskelun, kun paria päivää ennen koulun alkua sain paikan median puolelta. Samassa rytäkässä piti muuttaa pois kotikotoa, alkaa elämään omaa elämää, sopeutua uusiin ympyröihin. Liikaa kaikkea yhdellä kertaa ja mieli sairastui.

2014: Taistelin mielen mörköjen kanssa. En aina muistanut käydä koulua, silloinen parisuhde vei Lahteen. Kesän jälkeen tosin silloinen parisuhde myös loppui, mutta mielen möröt se kyllä onnistui taltuttamaan yllättävän pitkäksi aikaa. Reissattiin viikko Turkissa kaksi äitiä ja kaksi tytärtä kokoonpanolla. 

2015: Opintoja oli jäljellä enää vähän. Muutettiin parhaan ystävän kanssa pois yhteisestä asunnosta. Vein tavarat ja osoitteen takaisin kotikotiin. Mieli kaipasi elämään sellaista ihmistä, jonka kanssa viettää aikaa. Yhtenä kesäyönä latasin tinderin. Seuraavana aamuna puhelimessa oli mätsi ja siitä alkoi rakkaudellinen kesä. Lähdettiin viikoksi yhdessä reissuun ja kierrettiin Saksaa junailemalla. Reissu päättyi Pariisiin ja muistan olleeni hyvin onnellinen. Syksyllä valmistuin media-assistentiksi ja tyhjyys nielaisi taas sisäänsä.  Suunnitelmat tulevaisuudelle: olemattomat. Tänä syksynä päättyi myös 13 vuotta matkassa olleen erityisen rakkaan kanikaverin elämä, vieläkin itkettää ajatus tästä.

2016: Sain työkokeilupaikan kahvilasta. Siellä viihdyin kolme kuukautta. Kesällä käytiin taas reissussa, parisuhde oli ja voi hyvin. Syksyllä päädyin Nuorisoverstaalle miettimään elämäni suuntaa. Ulkopuolelta tuli paljon painetta olla jotakin, tehdä jotakin. Enkä minä tiennyt, en yhtään.

2017: Hain kolmatta kertaa ammattikorkeakouluun opiskelemaan medianomiksi. Verstaalta sain apuja pääsykokeisiin ja ennakkotehtävään. Kesäkuussa sain tiedon opiskelupaikasta. Tein sen, lopulta. Kesällä juhlittiin isosiskon häitä, syksyllä aloitin uudet opinnot. Olin lopulta osa korkeakoulumaailmaa ja haalaribileiden kulttuuria. Menetin viisauden hampaan ja kuuntelin Eveliinaa kerubissa poski turvonneena tennispallon kokoiseksi. 

2018: Opiskelua, parisuhde-elämää, käytiin ihmettelemässä Amsterdamin menoa. Juhlittiin juuri ennen reissuun lähtöä poikaystävän 30,5v synttäreitä Kolilla. Syksyllä taas juhlittiin isin kuusikymppisiä Rhodoksella vähän isomman poppoon voimin. Kesällä aloitin mainostenjakajana ja jatkoin koulun ohella ahkerasti myös koko syksyn. 

2019: Opiskelua, pelottavia kaikuja opparista ja kenties myös valmistumisesta. Mielen möröt tulivat takaisin syystä tai toisesta. Alkuvuodesta muutto uuteen asuntoon, vaikkakin samassa talossa ja samassa kerroksessa. Lopetin mainosten jakamisen kesän jälkeen. Tälle vuodelle ei ehkä enää kovin suuria tapahtumia ole luvassa. Voisin vain hiljalleen rauhoittua jouluun.

2020: Ihan pian täällä ja en edes tiedä mitä kaikkea siltä voisi odottaa.