Tuntuu vaikealta tyytyä pieniin askeliin,
kun kaiken haluaisi kerralla.
Muuttua valmiiksi sormia napsauttamalla,
päättää olla hetkessä unelmiensa minä.
Mutta tämä tie täytyy kulkea askel kerrallaan,
välillä astua harhaan,
eksyä tieltä,
vain niin voi päästä perille.
Onneksi jokainen oivallus vie aina lähemmäksi määränpäätä,
voi joutua oivaltamaan samat asiat useaan kertaan,
mutta silti se on aina liikahdus kohti uusia tuulia.
Joskus on raskasta oivaltaa aina uudelleen,
mutta silti aion tehdä niin,
niin kauan kuin on tarpeen.
Kai minä joskus sitten jo muistan oivaltamattakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti