Makaan selälläni olohuoneen matolla.
Luovutan painoani alustan varaan, annan sen kannatella.
Kuuntelen musiikkia, joka menee jonnekin syvälle kehoni sopukoihin.
Olen vain siinä, hiljaa, hengitän ja kuuntelen.
Tiedän ottavani takaisin niitä lukemattomia kertoja, kun paikallaan olo oli mahdotonta.
Kun koko sisikuntani kiehui ja kihisi, teki olosta hankalan ja vaikean.
Nyt otan niitä hetkiä takaisin, ja nautin.
Nautin siitä, että voin vain olla rauhassa.
Voin tuntea maan kehoni alla ja hengittää.
Eikä minua pelota, tai ahdista.
En pelkää tätä hetkeä tai tulevaa.
Olen turvassa nyt ja olen turvassa myös seuraavana hetkenä.
Olen löytänyt mielestäni voiman ja turvallisuuden tunteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti