Minä uppoudun sinuun,
niin kauan kuin aikaa on.
Kadotan itseni kerroksiin,
jotka tekevät meistä toisistamme erilliset.
Sulaudun sinuun,
kuin mielettömyys yksinäisiin iltoihin.
Ja aika lakkaa olemasta,
kuin meillä olisi ikuisuus.
Jos ajan rajallisuus olisi vain unta,
ja meillä loputtomasti hetkiä,
olisiko elämä yhtä vahvasti tässä ja nyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti