Kun katson ulos ikkunasta,
mietin miten voi olla syksy,
toukokuun kahdeksantena.
Miten elän omassa kuplassani,
ja sitten kuitenkin ymmärrän muita ja muiden oikkuja,
enemmän kuin itseäni.
Miten syntyvät todellisuuden rajoja koettelevat uneni,
miten mieleni keksii kaikki ne tarinat,
ja mitä niistä voi tulkita oman elämänsä tilasta.
Uskomattomia juttuja. Kertakaikkiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti