Suoritettuja päiviä

Kirjoitan usein siitä, miten haluaisin vain lakata olemasta. Tai viikko sitten siitä, miten haluaisin vain räjäyttää itseni atomeiksi ja olla aurinkopölyä. Juuri nyt tuntuu taas siltä, tai oikeastaan koko viikko on tuntunut.

Minulle ne eivät silti tarkoita kuolemista. Se, että haluaisin lakata olemasta kertoo kaipuustani saada ajatukset edes hetkeksi loppumaan. Aurinkopölynä olo tuo mieleeni rauhaisan olotilan, jossa saisi vain leijua. Voisi kimmeltää auringossa, olla jotakin kaunista. Ne saattavat kuulostaa kuolemaan rinnastetuilta ajatuksilta, mutta eivät ne ole sellaisia.

Pitäisi jotenkin saada tyhjennettyä pää. Ettei pohtisi sitä joutuuko uusimaan tentin, eikä sitä että mikähän tuota suutakin yhä ja edelleen vaivaa, ei sitä mitä kaikkea on vielä tehtävänä. Täytyy yrittää keksiä jotakin.

Jouluista askartelua

Se iskee aina toisinaan, joulun alla erityisen usein. Nimittäin askarteluinto. Ja tänä vuonna purin sitä jo ennen joulukuuta, koska halusin askarrella poikaystävälle joulukalenterin.
Vaihtoehtoja tämänkin toteutukseen olisi varmasti ollut monia, mutta saattaa olla että sitä ei vieläkään olisi edes olemassa ellen olisi ostanut tokmannilta ompeluvalmistapakettia. 
Ei sillä, että se olisi tehnyt valmistamisesta yhtään sen helpompaa. Jonkin verran kiroilin ja välillä jo luulin, että ei tämä taida sittenkään valmistua. Mutta siinä se nyt sitten kuitenkin on. Enkä tainnut pistää sormeeni kuin kerran.

Onhan se ehkä vähän, lapsellinen, mutta sitäkin perinteisempi. Ja toisaalta eikös joulu tee meistä kaikista lapsia jälleen. Seuraavana olisikin sitten se luukkujen sisältö enää keksittävänä. Siinä sitä sitten onkin ihan riittävästi ohjelmaa loppuvuodeksi.

Elon epävarmuus

Elämä on osoittanut epävarmuutensa. Sen ettei minkään koskaan pitäisi olettaa olevan varmaa. Ei talven tulon, syysmasennuksen tai kaikenkattavan kauneuden.
Ei ole helppoa elää epävarmuudessa, sanotaan ettei siinä kai edes pitäisi elää. Jos olo tuntuu epävarmalle, kehotetaan muuttamaan asioita jotenkin. 
Mutta koko ajanhan me elämme epävarmuudessa. Ei koskaan voi etukäteen tietää, mitä elämä tuo mukanaan.

Voisinko minä elää onnellisena, epävarmuudesta huolimatta?

Riko minut, että ehjäksi tulla saan

Tuntuu siltä, että haluaisin

räjäyttää itseni atomeiksi,

muuttua tomuksi,

olla aurinkopölyä.

Marraskuu

Eilen se iskeytyi tajuntaani; on oikeasti marraskuu. Ja tänään on olo ollut sen mukainen. On niin paljon kaikkea, mitä pitäisi saada tehtyä. Ja on niin vähän jaksamista ja ideoita niiden aikaansaamiseksi. 

Tekisi mieli vain hautautua peiton alle, unohtaa ympäröivä maailma, vihoitteleva nilkka ja mielessä pyörivä huolimylly. Jos kaiken sen saisi noin vain pois ja hetken mieli voisi olla ihan vain kevyt ja onnellinen. 

En edes muista milloin se olisi viimeksi ollut, kevyt ja onnellinen.

Suurta ikävää

Jos sinä vain jo tulisit,

nostaisit minut taas näkemään,

että näkisin muutakin kuin oman surkeuteni,

että avaisit taas silmäni sille mitä on olla rakastettu.

Minä olen unohtanut sen kaiken,

aivan kaiken,

se on hukkunut huolen ja stressin alle,

tämän viikon aikana.

Tule ja laita minut taas näkemään.

Syrjäytymisen lyhyt oppimäärä

Vinkki numero yksi

Ole ihminen, joka väsyy ihan vain jo niistä koulupäivistä. Stressaantuu kaikesta ylimääräisestä ja tarvitsee paljon aikaa itsekseen palautuakseen.

Vinkki numero kaksi

Päädy luokalle, jossa suurin osa tuntuu olevan sosiaalisia ja jaksavan niin paljon. Tunne itsesi väsyneeksi ja ulkopuoliseksi.

Vinkki numero kolme

Ole ahkera tapahtumissa kävijä koulun alettua, silloin sitä jaksaa vielä yrittää. Huomaa, että mitä pidemmälle syksy menee sitä enemmän löytyy aina jotain muuta tekemistä.

Vinkki numero neljä

Huomaa, että et oikeastaan nauti ollenkaan esim sitseistä, joissa, kaikesta vakuuttelusta huolimatta, juominen tuntuu olevan pääasia. Tai rastitapahtumista, joissa pitää jaksaa monta tuntia juosta pitkin kaupunkia ja suorittaa kaikenlaisia tehtäviä. Ole myös todella mukavuudenhaluinen ja totea, että ei huvita juosta vesi/lumisateessa.

Vinkki numero viisi

Varaa aika viisaudenhampaan poistoleikkaukseen juuri halloweenin aikaan, voin vakuuttaa että ei tarvitse edes miettiä osallistuisiko bileisiin vai ei. 

Vinkki numero kuusi

Mitä useammin jätät bileitä ja illanistujaisia välistä, sitä vaikeampaa on meneminen. Näet instasta kuvia ja tarinoita kivoista illoista, joissa et ole mukana. Kuulet niistä juttuja koulussa, etkä ole ollut mukana. Huomaat, että oikeastaan aika hankalaa olisi nyt yrittää tunkea seuraan, kun ne muut on olleet niin paljon enemmän keskenään.

Vinkki numero seitsemän

Ole köyhä opiskelija, jolla ei ole rahaa mennä yksille. Tai joka ei halua käyttää rahaa ostaakseen alkoholia, mutta ei halua juoda myöskään limpparia. Ole se, jolla on viinan sijasta pullossa vettä.

Huomaa, että olet onnistuneesti syrjäytynyt muusta kuin koulussa tapahtuvasta sosiaalisesta kanssakäymisestä luokkalaistesi kanssa.

Tänään ajattelin kuitenkin mennä illanistujaisiin ja olla hetken verran vähemmän syrjäytynyt ihminen. Vaikka se edellyttääkin kyllä pyöräilyä ja jonkinlaista urheiluhenkeä. Mutta silti, tänään minä taas yritän.