Etäällä,
minne eivät silmämme näe,
ylenee pyhä kukka
tähtisyvyyksien yllä
sanomattoman hiljaisena.
Purjehdin hauraassa veneessäni
yli kolmen pimeän meren.
Rajalla,
mustassa vedessä
huikaiseva kirkkaus
kuin ylösnousemuspäivä.
Peitän kasvoni, janoan:
vain kuvajainen Maan merissä.
Voinko käteeni vangita veden
haihtuvan hohteen,
sirun kuvajaista?
Etäällä
tähtisyvyyksien yllä
polttava saavuttamattomuus.
-Katri Vala-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti