Hän tuli elämääni keltaviolettien kynsien aikaan, sellaisena kesäiltana jolloin palelin kesämekossani ja tunsin pehmeän nurmikon paljaiden varpaideni alla.
Hän toi mukanaan oikean jalan kantapäähän rakon, vasta parkkipaikalla vaihdoin hiertävät ballerinat tennareihin ja muistan jännittyneet pohjelihakseni kun hyvästelimme.
Nyt kynsilakat ovat hiljalleen kuluneet pois, vaihtaneet väriä turkoosivioletiksi,
rakkolaastari vei rakonkin mennessään muutamassa päivässä.
Jotain minulle silti siitä illasta jäi, nimittäin hän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti