Olen opetellut sanomaan ääneen tunteeni, koska kukaan ei ole ajatustenlukija, en edes minä.
Olen viettänyt aikaa kameran edessä ja kamera kädessä.
En edes tiedä miksi tulin kirjoittamaan näitä turhia sanoja, ei minulla ole sanottavaa.
Minulla on nyt jotain parempaa, jotain enemmän, enkä enää tarvitse sanoja keksimään itselleni lohtua ja mielenrauhaa.
Ja kohta minä olen taas vuoden enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti