Selässäni on astetta punaisemmat rusketusraidat, myös niskalenkkitopin narujen rusetin kuvio niskassa. Miksi kukaan ei koskaan tule ajoissa sanomaan että lopeta grillaaminen ja laita pitkähihainen päälle, aina sen huomaa vasta illalla peilistä.
En vieläkään osaa avata suutani, tai osaan, mutta sieltä ei tule ulos ääntäkään. Siinä minä vain hymyilen tyhmästi ja auon suutani kuin kala kuivalla maalla. Miksi en osaa puhua?
Ja minä mietin niitä hetkiä, kun olisi pitänyt sanoa tai jättää sanomatta.
Kun olisi pitänyt tarttua hetkeen ja uskaltaa olla enemmän.
Tätä en halua pilata, haluan uskaltaa sanoa ja olla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti