Seurasin katseellani tien mustia viukertavia juovia,
siinä ne mennä kiemurtelivat keskellä muuten niin harmaata asfalttia.
Yrittäen sulautua massaan, onnistumatta siinä ollenkaan.
Tai ehkä juuri yrittäen erottua muuten niin harmaasta pinnasta.
Erotunko minä koska haluan,
vai erotunko siitäkin huolimatta etten haluaisi?
Ainakin hänen silmissään minä loistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti