keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Ilma, jota hengitämme samaa ilmaa on ja jalkojemme alla sama maa

Minussa asuu pelko, se kuiskii korvaani entä jos entä jos. Onneksi on olemassa jotain suurempaa, jonka käsiin voin tämänkin pelkoni jättää. Asiat menevät niin kuin on tarkoitettu, tapahtuu tahto johon ei meillä ihmisillä ole minkäänlaista valtaa.

Ja minä pyydän rauhaa mieleeni, että en turhaan kuluttaisi energiaani huolehtimiseen. Että voisin olla luottavaisin mielin eikä pelko saisi minua valtaansa.



Minä uskon, minä luotan. Kaikki on hyvin.

3 kommenttia:

  1. juuri hetki sitten lausuin samat sanat. Samassa kuraveessä seisotaan siis, tai joskus tuntuu että kaulaa myöten istutaan. Mutta Jumala on suurempi kuin mikään lieju tai kuravesi. Turvaudutaan tänäänkin tähän. Ja iloitaan yksinkertaisesti siitä että meillä on niin suuri Isä, joka haluaa intohimoisesti ottaa huolemme kantaakseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun useammin osaisi heti ajatella tämän asian näin, eikä ensin menisi paniikkiin ja sitten vasta rauhottelis itseään :D mutta onneks kuitenkin lopulta löytyy ajatus johon turvata!

      Poista
  2. Ajatus? Onneksi meillä on kokonainen raamattu täynnä lupauksia johon tarttua kaksin käsin! Se ei ole omista ajatuksistamme tai kehäpäätelmistämme kiinni, onneksi. ;)

    VastaaPoista