Vain me kaksi hämärässä huoneessa, iho ihoa vasten. Tuolla jossain ulkopuolella kokonainen maailma, maailma täynnä ihmisiä omissa kodeissaan. Eikä kukaan heistä näe, kukaan ei tiedä kuinka me hymyilemme toisillemme aamun hämärässä.
Helppoa upota toisen uniseen katseeseen ja onnelliseen hymyyn. Vaikeampaa pitää niistä hyvistä asioista kiinni, kun maailma kiskoo eri suuntiin. Silti tahdon yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti