Minä yhdistelin ihon pisteitä, piirsin sormella viivoja.
Kolmen suora, kolmio, erilleen joutuneita yksinäisiä.
Jos yhdistäisin kaikki luomesi kuin pistetehtävän ja niihin näkymättömin viivoin myös omani, olisimmeko yhtä vahvemmin kuin ikinä ennen.
Olen koskettanut niin paljon, että ihoni muistaa sinut.
Jos minä sokeutuisin ja en jonakin päivänä enää näkisi, ihoni muistaisi silti tarkalleen miltä sinä näytät.
Sormenpääni juoksisivat pitkin tuttua selkää,
löytäisivät niskan ja uppoaisivat hiuksiisi.
Hellästi silittäisin poskeasi ja tietäsin että hymyilet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti