En tosiaankaan osannut sinä viileänä kesäkuun iltana aavistaa miten se tulisi muuttamaan koko elämäni. Että silloin vieraista kasvoista tulisi elämäni tärkeimmät, vieraasta asunnosta kuin koti, ensimmäisistä tinder-treffeistäni jotakin oikeasti pysyvää.
En silloin tiennyt kuinka tulisin jakamaan elämäni hänen kanssaan, jota odotin sovitussa tapaamispaikassa. En silloin, kun näin hänet ensimmäisen kerran ja halasimme. Tai edes silloin kun iltamme jatkui odotettua pitempään ja päättyi lopulta suloisiin jäähyväisiin.
Olen niin kovin kiitollinen kaikista jaetuista hetkistä, joita olemme saaneet yhdessä kokea. Niin kovin onnellinen, että maailma toi meidät odottamatta yhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti