Minun sisäinen paloni

Olen juurtunut syvästi ajatukseen, että oman alani harjoittaminen ammattina olisi liian vaikeaa. Ei ole töitä, en ole tarpeeksi hyvä. Pitäisi opiskella hurjasti lisää, perustaa ehkä oma yritys ja tehdä itselleen nimeä. Kuinka paljon helpompi tie olisi se perinteinen kasista neljään ja palkka juoksee kerran kuussa. Olisihan se ehkä niin..

Kuitenkin kun pääsen tekemään oman alan hommia, suunnittelemaan julisteita tai muuta graafista, minussa syttyy sellainen sisäinen palo että en ikinä uskoisi. Tunnen olevani elossa, oikeasti kiinnostunut jostakin, minulla on visio jonka haluan toteuttaa.

Olisi varmaan väärin enää väittää etteikö graafinen suunnittelu, ja valokuvauskin jollain tasolla, ihan oikeasti olisi se minun juttuni. Se olisi todella väärin kaiken sen jälkeen, mitä olen itsestäni ja sisäisistä tunteistani tulkinnut.
Nyt minun täytyisi enää vain uskoa mahdollisuuksiini, kykyihini ja siihen että voin pärjätä.