Olen tuntenut musiikin kehossani vahvemmin, ja siksi kuunnellut enemmän merkityksellisiä lauluja.
Eteen on tullut paljon asioita, jotka vievät hetkessä takaisin menneeseen. Venytykset korvissa, radiossa se laulu jossa lauletaan "fairytales don't always have a happy ending, do they?", mielessä lause "rajulle riemulle koittaa raju loppu, loistonsa hetkellä se tuhoutuu, kuin tuli ja ruuti toisiaan suudellessaan". Ja sitähän se elämä silloin oli, rajua riemua ja sen jälkeen sitäkin rajumpaa inhoa itseä kohtaan.
Mutta nyt on nyt.
On helliä suudelmia ja kaipaavia puheluita. Ällösöpöjä tekstiviestejä ja hymyjä. Nyt on kaikki paremmin kuin hyvin. Nyt on sydämen sopukoissa ikuinen muisto siitä, milloin sanottiin ensimmäisen kerran ne kolme sanaa. Ja sen muiston tahdon tosiaan säilyttää.
Mutta nyt on nyt.
On helliä suudelmia ja kaipaavia puheluita. Ällösöpöjä tekstiviestejä ja hymyjä. Nyt on kaikki paremmin kuin hyvin. Nyt on sydämen sopukoissa ikuinen muisto siitä, milloin sanottiin ensimmäisen kerran ne kolme sanaa. Ja sen muiston tahdon tosiaan säilyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti