Olen lähes aina omannut taidon nähdä itseni kauniina, ja siitä taidosta olen kovin kiitollinen. En ole kokenut tarvetta moittia ulkonäköäni kavereilleni, tai kalastella mitään kehuja. En ole siis oikeastaan koskaan tarvinnut ketään kertomaan, että olen kaunis. Vaikka toki sellaiset kehut mieltä lämmittävätkin, mutta olen pitänyt kauneuttani yllä ihan itse.
Ja sitten aloin seurustella. Elämääni tuli joku joka kertoi usein miten kaunis ja nätti olen. Niinä hetkinä tunsin itseni kauniiksi, niihin sanoihin luotin. Niin paljon luotin toisen ihailuun, että unohdin itse pitää itseäni kauniina. Yhtäkkiä en nähnytkään siellä peilissä kaunista naista, jos se toinen ei muistanut niin sanoa. Totuin liikaa arvottamaan itseäni toisen sanojen kautta.
Niin ei pitäisi antaa käydä. Kauneus lähtee sisältä, siitä että on tyytyväinen itseensä. Ja parisuhteessakin, pitäisi muistaa olla kaunis myös ihan vain itselleen. Nyt minun täytyy opetella näkemään se kaikki kauneus uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti